Kilometrejä kertyi 8200 ja ajamamme reitti on tässä
Tuossa ovat ne paikat jossa käytiin, tuosta puuttuu muutama paikka jossa vaan yövyttiin.
Category: Eurotour 2012
Uusi reissu Eurooppaan muutaman vuoden tauon jälkeen.
Auswitch oli viimeinen kohde tällä reissulla. Kun istuuduimme autoon, Hannele laittoi navigaattorin opastamaan Tallinnaan. Sinnehän olikin “vain”1300 kilometriä. Lähdimme siis siihen suuntaan ajamaan eli matka kohti kotia on nyt menossa.
Reilun tunnin matkaa tehtyämme otimme huoneen Grandhotellista joka ensin näytti ihan liian hienolta meille, mutta paljastui neljän tähden hotelliksi, jossa huone maksoi peräti 32 euroa yöltä. Jäimme siis tähän ja huomenna kotimatka jatkuu.
Meinataan ajaa ihan koko päivä, tietysti pidetään ne pakolliset tauot. Tähdätään niin että tiistaina aamusta oltaisiin Tallinnassa ja sitten kotona.
Olo on aika haikea. Kamalan nopeasti meni tämä kolme viikkoa mutta tavallaan tuntuu että on ollut matkalla puoli-ikuisuutta. Monia hyviä paikkoja nähtiin ja paljon taas opittiin uutta. Kuten se että turistikohteissa kannattaa mennä leirintäalueelle niin aikaisiin kuin mahdollista ja Itävallassa kannattaa tarkistaa ennen suihkuun menoa että lämpimään vetään ei tarvitse maksullista polettia.
Päivitän vielä kuvia tähän mutta sen jälkeen hiljennymme taas. Ennen seuraavaa reissua.
Ajettiin toi 650 kilsaa, ja olimme perillä Auswitchissä iltapäivästä. Alunperin oli tarkoitus että etsitään majapaikka jostain läheltä, ja mennään katsomaan tuo keskitysleiri vasta huomenna (maanantaina) mutta olimme kuitenkin sen verran hyvissä ajoin paikalla että menimme sitten samantien. Meillä oli mahdollisuus kiertää aluetta kolme tuntia ja sovittiin että jos se ei riitä, mennään huomenna uudelleen. Minkäänlaisia valmiita opastettuja käyntejä emme, tietenkään, ottaneet vaan lähdettiin ihan ominpäin katselemaan ympärille. Näimme Cassan edessämme, ja mentiinkin heti siihen kysymään että kuinka paljon maksaa kahdelta. Tiskin toisella puolella ollut henkilö katsoi meitä tyhmän näköisenä ja sanoi että ei mitään, menkää nyt vain.
Kiertelimme alueella ja jotenkin sitä odotti että minkälaisia tuntemuksia tuo paikka herättää, koska ollaan kuultu että tuolla käynti on tosi rankka. Oikeastaan se mitä käveltiin aluetta ja luettiin niitä opastetauluja niin olivathan ne kammottavia tarinoita, mutta ehkä kovimmat jutut olivat ne, kun käytiin sisällä siinä kaasukammiossa ja krematoriossa jossa ihmisiä teloitettiin. Toinen juttu oli kun nähtiin niitä sellejä joihin ihmisiä oli laitettu, osaa odottamaan teloitusta ja osaa vain olemaan. Kunnes kuolevat. Yksi huone oli miehille, ja yksi naisille johon he menivät riisuutumaan ja peseytymään ennen teloitusta, ja yhdessä huoneessa oli siirrettävä hirttopuu jonka saattoi viedä mihin vain tarvittaessa.
Tuolla alueella olisi ollut myös näyttelyitä ja ties mitä mutta me oltiin ihan tyytyväisiä jo tunnin kiertelyn jälkeen. Sääkin alkoi huonontua joten jatkoimme matkaa. Kyllä toi paikka sen verran kosketti että kun näki miten ovat joutuneet olemaan siellä niin en ala valittaa jos joskus on kylmä nukkua.
Aamulla mietimme että jäädäänkö vielä toiseksi yöksi paikoille vai jatkammeko matkaa Kotkanpesään. Kun aikamme olimme asiaa pohtineet (ja katsoneet sadetta lupaavia säätiedotuksia) tulimme yksimielisesti siihen tulokseen, että leiri kasaan ja matkaan. Ei sateella huvita telttailla. Aamulla kuitenkin näkymä oli aika kiva kun teltan ovesta katsoi ulos
Näin ollen otimme siis suunnaksi Saksan ja Itävallan rajan läheisyydessä olevan Kotkanpesän. Perille pääsimme ihan hienosti, mitä nyt Wikipediasta katsomani osoite näytti semmoset parikymmentä kilometriä väärin mutta semmosta se joskus on.
Kun pääsimme perille, auto piti jättää parkkipaikalle, ja loput noin kymmenen kilometriä taitettiin bussilla. Turha kai sanoakaan että tie joka vei huipulle, oli erittäin kapea. Tuntui suorastaan pelottavalta välillä katsoa alas kun rotkoa oli monta sataa metriä.
Bussilla teimme matkaa noin kymmenen kilometrin verran ja sen jälkeen oli vuorossa vajaan 130 metrin nousu vielä hissillä. Siinä vaiheessa kun olimme semmosessa kivisessä tunnelissa odottamassa pääsyä hissiin meinasi iskeä pieni ahtaanpaikan kammo. Onneksi jono eteni nopeasti ja ei toi hissimatkakaan kauaa kestänyt.
Huipulta oli ihan kiva näkymät, vaikka kyllä me odotettiin vähän isompaa taloa mikä sinne on aikoinaan rakennettu. Kyllä tuonkin kanssa rakentajan ovat saanet töitä tehdä kun ovat rakentaneet tuon kolmessatoista kuukaudessa. Vähän aikaa ehdittiin ihailla maisemaa, mutta sen jälkeen sitten sää alkoi huonontua. Tummat pilvet tulivat vuorien ympärille, jonka vuoksi se vähäinenkin näkyvyys meni huonoksi.
Kun olimme matkalla alas bussilla, alkoi vesisade. Se jatkui edelleen ja sitten tuli kaveriksi ihan älyttömän kova tuuli ja ukkonen. Onneksi oltiin jo autossa menossa kohti moottoritietä mutta oli semmosta myrskyä että varovaisesti piti ajaa. Koska vesisade ja ukkonen vaan jatkui, siirryimme pois moottoritieltä ja aloimme katselemaan Gasthousea jossa viettää yö. Sellainen löytyi sitten mukavan helposti Welsin kaupungista.
Onkin muuten ensimmäinen yö melkein kolmeen viikkoon joka nukutaan sisällä. Mietittiin matkalla että noinkohan aletaan laittamaan telttaa kasaan tuohon sängylle. Huomenna on tiedossa ajamista, ajamista ja vielä kerran ajamista. Meinataan siis sinne Auswitchiin ja täältä sinne on noin 650 kilometriä matkaa. Tarkoitus olisi ajaa suurin osa tuosta reitistä.
Lähdimme aamulla puoli yhdeksän aikaan kohti Itävaltaa. Matkalla kävimme katsomassa korkeimman vuoren, Großglockner joka kohosi meren pinnasta 3 798 metrin korkeuteen. Oli taas kyllä semmosta tietä kun menimme vuoren rinnettä että huhhuh. Matkalla muutenkin tuli tutuksi tämä kapean tien ajaminen kun menimme Italiasta Itävaltaan. Kohti rajaa tullessa viimeinen viisitoista kilsaa oli silleen että kerrallaan tietä pystyi ajamaan vaan yhteen suuntaan ja sitä ohjattiin liikennevaloilla. Matkalla nähtiin muutama lampi ja Hannele kävi kokeilemassa vettä. Oli muuten sen verran kylmää että ei tarvinnut uimaan mennä. Eräästä joesta käytiin täyttämässä vesipullo ja maistui aivan ihanalta.
Tällä hetkellä leirimme sijaitsee tässä paikassa
Illalla ois tarkoitus käydä syömässä Wiinersnitselit kun Itävallassa ollaan.
Aika normaalilla setillä mentiin tääkin päivä. Herättiin aikaisiin aamulla ja kun olimme juoneet useat aamukahvit ja nauttineet aamupalan, suuntasimme rannalle. Onneksi oltiin ajoissa liikkeellä koska ranta oli tosi tyhjä vielä siinä vaiheessa. Kun me oltiin jo menossa uimaan, ihmisiä tuli vastaan kantaen aamupalaa. Aamupäivä oli mukavan leppoisaa oleilua mutta ei mennyt kuin muutama tunti ja sit oltiin kuin sillit suolassa.
Iltapäivemmällä lähdettiin käymään tuossa Veronan keskustassa koska meillä oli peräti yksi paikka joka piti nähdä. Se oli se Julian parveke. Kun pääsimme lähtemään, joskus viiden aikaan iltapäivällä niin auton lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi +36 astetta.
Että kyllä täällä tarkenee.
Navigaattori opasti aika mielenkiintoisen reitin perille, menimme ihan Veronan keskustan läpi, ja kadut olivat erittäin kapeita. Jossain kohtaa katottiin että saakohan tästä edes ajaa autolla koska katu oli täynnä jalankulkijoita mutta koska sinne meni paikallisiakin autolla niin mekin uskalsimme. Parkkipaikan löytäminen keskeltä Italialaista kaupunkia oli aikamoinen haaste ja lopulta sitten katsotiin paikka johon paikalliset olivat pysäköineet ja pienen miettimisen jälkeen jätettiin omakin auto siihen. Matkaa tuolle parvekkeelle oli ehkä yksi kortteli, ja koska liikennemerkit kertoivat että väärin pysäköidyt autot hinataan pois, niin tehtiin niinkuin täällä on tapana eli jätettiin hätävilkut päälle. Täällä on nähty autoja pysäköitynä keskelle risteystä hätävilkut päällä ja se tarkoittaa että “tää on tässä ihan vaan vähän aikaa”.
No se Julian parveke löytyi mutta paikalla oli sen verran muitakin ihmisiä että sille partsille ei tarvinnut kiivetä. Napattiin muutama kuva paikasta ja lähdettiin katsomaan onko auto vielä paikoillaan. Oli onneksi.
Sen jälkeen takas leirintäalueelle ja illalliselle. Mentiin saman paikkaan jossa oltiin eilen (tien toiselle puolelle). Ja syötiin samat ruuat kuin eilen kun olivat niin hyviä. Huomenna menee taas leiri kasaan ja suuntana on Itävallan ja Saksan rajalla oleva Kotkanpesä. Matka kohti Suomea on alkanut mutta onneksi on vielä paikkoja jossa käydä.
Ajoimme kohti Veronaa, ja huomasimme että Gardajärvi on ihan Veronan vieressä. Päätimme että menemme etsimään yöpaikan Gardajärveltä kun olemme ensin käyneet katsomassa Veronasta pari paikkaa. Hannele sai sitten vielä sellaisen idean, että etsitään ensin se leirintäalue, laitetaan leiri kasaan ja mennään sitten vasta Veronaan. Eipähän olisi sitten stressiä siitä yöpaikasta kun se olisi valmiina. Kun olimme pystyttäneet leirin niin päätimme yhdessä tuumin lykätä Veronan visiitin seuraavalle päivälle, ja keskittyä vain oleiluun.
Toi leirintä alueen etsiminen olikin sitten erittäin hyvä päätös koska kun iltapäivästä seurailtiin niin tässä kävi todella paljon asuntoautoja ja -vaunuja joita tylysti käännytettiin pois koska alue on ihan täynnä. Taisimme saada viimeisen telttapaikan. Alueita paljon mutta tää Gardajärvi on erittäin suosittu turistipaikka joten kannattaa siis aina olla ajoissa liikkeellä.
Ilta meni tosi lungisti. Istuttiin ja ihmeteltiin elämän menoa ja käytiin vielä iltauinnilla. Tuntui oudolta uida järvessä kun olimme sentään Italiassa.
Sijaintimme tällä hetkellä on
Lisäilin kuvia reissuilta kun kerrankin oli mahdollisuus saada kone verkkovirtaan ja oli kunnollinen nettiyhteys
Tämä päivä on mennyt täysin lomailun merkeissä. Päivä vietettiin leirintäalueen uima-altaalla,ja illalla mennään syömään tuohon kaupungille. Ollaan keskitytty vain ja ainoastaan Italialaiseen ruokaan kun kerran täällä ollaan. Maailman parasta pastaa eilen, ja tänään pizzaa 🙂
Kun lähdimme ST Tropezista, kävimme katsomassa Monacoa joka oli tosi kiva kaupunki. Tosin siellä oli aika hiljaista ja kuollutta joka johtui kai siitä että oli sunnuntai, ja oikeastaan kaikki paikat olivat tämän vuoksi suljettuna. Kuitenkin siellä tapahtui kaikenlaista, siellä oli ilmeisesti Ranskalaisten HD-tyyppien kokoontuminen, venesatamasta oli iso alue eristetty heille, ja meteli oli melkoinen kun lähtivät letkassa liikenteeseen. Myöhemmin päivällä upotimme jalkamme akvaarioon eräällä kojulla. Siellä oli siis kaloja jotka söivät kuollutta ihoa, tuntui aika mielenkiintoiselta mutta hyvältä reissun runtelemissa jaloissa. Sen jälkeen vielä vähän ostoksia, lounas ja poistuminen maasta. Suuntana oli Pisa, jonne oli matkaa noin kolmisen sataa kilometriä.
Matkalla koitettiin ottaa vielä leirintäalue, joka olisi ollut meren rannalla mutta yksi oli täynnä, toinen oli niin kaukana että ei edes viitsitty yrittää. Sen jälkeen olikin todella pitkä matka, ettei ensimmäistäkään leirialuetta rannalla ollut, joten menimme sitten Italiassa paikkaan, joka oli vuorenrinteellä.
Vaikka alue oli muuten aika vaatimaton kaikinpuolin, sieltä oli upeat näkymät. Lisäksi muut leiriytyjät olivat mukavia. Illalla alueelle saapui kaksi miestä pyörillään. Olivat pyöräilylomalla, ja heidän reitti oli Nizzasta Sisiliaan. Vietettiin iltaa heidän kanssaan, ja katsottiin ilotulitusta jota ammuttiin läheisestä kaupungista, koska oli Maria Magdaleenan joku juhlapyhä.
Aamulla sitten mietittiin että mitäs tehdään, ollaanko vielä yksi päivä San Lorenzossa vai lähdetäänkö Pisaan. Pitkään sitä asiaa mietittiin mutta lopulta päädyimme Pisaan lähtöön. Mentiin aika vauhdilla Autostradaa. Matkalla koitettiin katsoa majoitusta ja kävimmekin yhdellä leirintäalueella, mutta paikka vaikutti kalliilta sen tasoon nähden (28€ / yö ja toi oli yhden tähden alue). Jatkoimme siis matkaa koska kellokin oli aika vähän. Pisaan saapuessa bongattiin sit taas leirintäalue ja tänne sitten jäimme. Sijainti tässä on loistava, tästä kävelee Pisan keskustaan ehkä vartin verran.
Kun leiri oli saatu pystyyn, lähdettiin ihmettelemään sitä tornia. Vino se oli.
Kulkutautisten kertomuksia 