Sukeltamassa

Parin päivän lepäilyn jälkeen alkoi taas tuntumaan siltä että jotain voisi tehdäkin. Päätimmepä sitten että lähdetään sukeltamaan kun edellisestä kerrasta onkin ehtinyt jo muutama vuosi kulumaan. Taisi olla Kuubassa 2019.

Lähin PADI- keskus sijaitsi aika lähellä, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä rannalla. Sukelluksia myytiin kahden kappaleen paketeissa, varustevuokran kanssa reissulle tuli hintaa n. 130€/henkilö. Luulisin että ihan ok, uskoisin että vaikka olisimme jostain toisesta paikasta kysyneet, hinta olisi ollut sama.

Kun tuosta edellisestä kerrasta oli noinkin pitkä aika kulunut, olivat sukelluskeskuksella sitä mieltä että meidän pitäisi mennä altaaseen kertaamaan ja samalla sit voivat todeta että osataan sukeltamisen perusasiat. Jotenkin me sitten saatiin heidät vakuutettua että perusjutut ovat hallussa, joten vältyimme altaalta. Tämä tosin hieman lisäsi painetta siitä että sukeltamisen ois kans parasta onnistua 🙂

Pakko tunnustaa että jännitti kyllä todella paljon mennä taas pitkän ajan jälkeen ja päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia mitä kaikkea saattaa mennä vikaan. Mutta niin ne nuo tuommoiset ajatukset unohtuivat kun sai kamat päälle ja pääsi veteen. Toki kaikenlaisia pikkujuttuja tapahtui mutta niitä sattuu aina ja onneksi kaikki meni muuten todella hyvin.

Ensimmäinen sukellus tehtiin kahdeksassatoista metrissä ja itse pidin tästä paikasta paljon. Pohjassa oli koralleja ja paljon elämää muutenkin. Mitään uutta ja ihmeellistä ei nähty mutta muutaman kerran tuli hai vastaan.

Toinen sukellus oli sitten matalammalla, kahdessatoista metrissä. Ihan ok paikka tuokin mutta aika paljon oli vaan hiekkapohjaa ja mun mielestä näkyvyys oli aika huono. Puolen tunnin kohdalla aloinkin jo odottelemaan dive masterilta merkkiä että milloin mennään pintaan.

Prison island

Jozanin reissu meni hienosti joten sovimme toisenkin kierroksen perjantaille. Matkaan lähdettiin puoli ysin maissa aamulla kun meidät noudettiin hotellilta ja sitten kohti Zanzibarin keskustan satamaa.

Prison island on saanut nimensä siitä että vuonna 1893 sinne rakennettiin vankila mutta koskaan sitä ei otettu käyttöön. Keltakuume-epidemiasta johtuen saaresta tulikin karanteenisaari ja hoitola sairastuneille.

Saari kiinnosti jättiläiskilpikonnien vuoksi. Kilpikonnat päätyivät sinne 150 vuotta sitten ja ne olivat lahja Sansibarin sulttaanille Seychelliltä. Isoimmat konnat painavat yli kaksisataa kiloa ja vanhina on 197 vuotta vanha.

Kun olimme aikamme kierrelleet ja ihmetelleet kilppareita, siirryimme veneellä takaisin Zanzibarin satamaan. Meillä oli aikomuksena mennä vielä katselemaan Zanzibarin vanhaa kaupunkia (Stone town) mutta kuumuus alkoi kuitenkin sen verran paljon painamaan päälle että päätimmekin että lähdetään vaan takaisin hotellille. Mittari näytti kolmeakymppiä ja lisäksi oli aivan järkyttävä tungos (ja siihen päälle pakokaasut yms).

Tuolla saarella kannattaa ehdottomasti käydä mutta kannattaa varata matka esim matkanjärjestäjän kautta. Tämä siksi että he hoitavat kuljetuksesta lähtien kaiken (myös sen venekuskin Sansibarin satamasta saarelle). Jos ei tykkää mennä isossa ryhmässä, yksityinenkään kierros ei tule kalliiksi ja saapa sitten mennä ihan omaan tahtiin.

Jozani

Olimme edellisenä päivänä geokätköreissulla tutustuneet tyyppiin joka tosiaan järjestää kyytejä näihin paikallisiin nähtävyyksiin, ja päätimmekin aloittaa kevyesti tilaamalla häneltä reissun läheiseen Jozanin luonnonpuistoon.

Jozanin luonnonpuisto on noin viidenkymmenen neliökilometrin kokoinen alue, ja matkaa sinne tästä Pajen kylästä on noin parisenkymmentä kilometriä. Puistossa asuu mm. Red colobus ja harmaita sykes marakattejä eikä niitä ole muualla maailmassa kuin Jozanin luonnonpuistossa. Puistossa on mahdollista nähdä myös minimuurahaiskarhu (tree hyrax) mutta sitä emme onnistuneet näkemään. Lisäksi puistossa kuulemma asustaa villisikoja, antilooppeja sekä muita eksoottisia eläimiä.

Liikkeellä taas

Eilinen päivä meni levätessä safarista joten tänään oli taas aika tehdä jotain. Päätimme lähteä hakemaan muutaman geokätkön läheisestä Jambianin kylästä.

Eipä muuta kuin taksi alle ja reissuun. Jambianin kylään oli muutaman kilsan matka ja oli jännä huomata miten erilainen se oli tähän meidän kylään verrattuna. Todella hiljainen ja ihmisiä ei paljoa oikeastaan missään.

Viimeinen haettavista kätköistä sijaitsi yhdessä baari/ravintolassa ja koska taksin tuloon oli vielä tunnin verran aikaa, päätimme istahtaa alas. Paikan omistaja, joka tekee nähtävästi myös kuljetuspalvelua, tuli juttelemaan kanssamme ja kysyi onko meillä suunnitelmissa tehdä retkiä tällä saarella. Siinä kun sitten juteltiin lisää ja keskusteltiin hinnoista, ja sovimmekin sitten että hänen kyydillään menemme huomenna käymään parissa paikassa.

Näitä retkien tarjoajia täällä on joka kadun kulmassa mutta useilla tuntuu olevan se että pitäisi kiertää kymmenen paikkaa päivässä ja tehdä vaikka mitä opastettuja kierroksia. Ei oo meidän juttu, haluaisimme vaan kuskin, joka vie meidät sinne minne halutaan. Huomenna nähdään löydettiinkö.

Safarilla

Kun reissua suunniteltiin, oli haaveena jos pääsisi safarille. Tai no on toi haave elänyt pidempäänkin mutta nyt se tuli taas esiin tän reissun myötä. Kotona alettiin tutkimaan vaihtoehtoja ja huomattiin että myös päivän mittaisia reissuja tehdään myös. Näitä olisi voinut varata etukäteen mutta päätimme että katsotaan homma sitten paikanpäältä.

Kysyimme sitten safarista eräältä hotellin työntekijältä joka sanoi että hänellä tuttu joka niitä järjestää ja mikä tärkeintä, on luotettava ja puhuu hyvää englantia. Pidimme hänen kanssa palaverin ja sovimme että matkaan lähdetään maanantai-aamuna ja takaisin hotellilla ollaan illalla.

Kyyti tuli hakemaan aamuviideltä joten herätys oli kolmelta. Lentokentällä oltiin puoli seitsemän maissa ja heti kahdeksan jälkeen lähti lento kohti mannerta. Kone laskeutui keskellä savannia olevalle “landing stripille” joka oli siis käytännössä hiekkatie. Tuli sitten tällainenkin koettua.

Perillä meidät ohjattiin kuuden hengen ryhmissä jeeppeihin ja vihdoin safari pääsi alkamaan.

Matkan varrella näimmekin oikeastaan kaikki eläimet joita haluttiinkin nähdä, mm gnu-antilooppilauma, seeproja, kirahveja, virtahevon, pahkasikoja, apinoita ja jopa leijoniakin. Oli uskomattoman hieno kokemus nähdä näitä eläimiä luonnossa.

Kolmen maissa iltapäivällä ajelut olivat tehty ja oli aika palata takaisin saarelle. Päivä oli uskomattoman hieno ja vaikka meille tarjottiin kahdenkin päivän matkaa niin päivä riittii ihan hyvin. Nähtiin mitä haluttiinkin nähdä enkä tiedä mitä olisin voinut saada lisää jos tuolla olisi vielä toinen päivä oltu.

Can’t see the sea

Ekat päivät ovat menneet lähialuetta tutkiessa ja kierrellessä. Aamut ovat täällä todella rentoja, aamukahvia ja aamupalaa nautiskellaan tässä omalla hotellihuoneen kuistilla johon se tarjoillaan.

Tänään ajateltiin että jospa lähdettäisiin aamusta rannalle, pääsisi uimaan mereenkin. Pakattiin kamat ja lähdettiin liikkeelle. Kun pääsimme rantaan, oli ensimmäinen ajatus että mihis ihmeeseen meri on hävinnyt? Kyllä se vielä eilen tässä oli.

Laskuvesi oli kyseessä, ja tosiaan se meri oli niin kaukana ettei sitä kunnolla edes nähnyt. Suunta siis takaisin hotellille ja paistateltiin päivää täällä. Onneksi pihassa on uima-allas johon päässee viilentymään.

Tekemisiä ollaan myös suunniteltu, ja huomenna on eka juttu tulossa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Santsibaarilla

Perille siis pääsimme, meitä tervehti välittömästi todella lämmin ja kostea ilmasto, mutta päiväntasaajan eteläpuolellahan tässä ollaankin. Matkaa lentokentältä hotellille oli noin 50 km ja matka-ajaksi sanottiin puolitoista tuntia. No, syy selvisi… 🙂

Matkalla tuli muutama sadekuuro ja voin vakuuttaa että sitä vettä todellakin tuli. Autoteillä oli niin isoja lammikkoja että oikeasti mietin että noinkohan pääsemme niiden läpi.

Elämän menohan täällä on todella rentoa ja ihmiset todella ystävällisiä vaikka useimmilla heistä olosuhteet ovat todella huonot. Ohikulkijoita tervehditään aina iloisesti ja “hakuna matata” toivotetaan kaikille.

Matkaan taas

Johan tässä kolmisen kuukautta kotona ehdimme olemaankin. Kohteeksi valikoitui Tansanian Sansibar. Ollaan usein puhuttu että “oispa kiva käydä, pitäs joku päivä” mutta sitten on tullutkin jotain muuta, tai sitten ajankohta on ollut sellainen että täällä on ollut sadekausi. No nyt sitten oli tilanne sellainen että sadekausi loppuu toukokuun lopulla niin ei muuta kuin varaamaan.

Matkanteko tänne meni Helsinki-Frankfurt-Sansibar. Lisäksi Keniassa oli lyhyt välilasku jossa ilmeisesti tankkasivat koneen, osa matkustajista jäi pois ja uusia tuli tilalle (kone jatkoi Sansibarilta suoraan takaisin Frankfurtiin). Kävikin mielessä että kun tämän olisi tiennyt, olisi voinut itsekin jäädä muutamaksi päiväksi Keniaan ja jatkaa sit tänne.

Matka-aika oli meillä noin 15 tuntia joten ei ehkä kannata pitkäksi viikonlopuksi lähteä.

Myös malarialääkitys piti aloittaa, onneksi reseptin sai helposti eikä lääkkeistä tullut mitään sivuoireita.

Muutamia kuvia Kap Verdeltä

Laitanpa tähän muutamia kuvia reissulta

Päätien varrelta

Rantapromenadin varrella oleva rantaravintola

Hotellimme ilmasta kuvattuna

Rantaa

Viimeiset päivät

Loppuloma meni aika rennoissa merkeissä, tekemiset keskittyivät kirjan lukemiseen altaalla, käyntejä Santa Marian keskustassa ja ihan vaan olemista. Santa Mariassa käynti oli kivaa vaihtelua tälle resortissa ololle, vaikkei sielläkään sen kummempaa tehty kuin koitettiin väistellä kaupustelijoita, käytiin lounaalla ja geokätköillä 

Keskustassa meni oikein kiva kävely- ja rantakatu jossa oli aika hyvin hotelli- ja kuppilatarjontaa. Hinnat ei kuitenkaan olleet kovin edullisia, lounaaseen (sisältäen pari bissee) saattoi mennä 40€. 

Suosittelen Kap Verdeä matkakohteena jos rantaelämä kiinnostaa eikä halua matkoilla käydä museoissa tai vastaavissa. Me koimme että kaksi viikkoa oli hyvä aika olla, koska alussa meni muutama päivä että pääsi lomailun fiilikseen. Ja koska oli hyvin aikaa olla perillä niin ei tarvinnut kiirehtiä. Huomenna ois sitten yhdeksän ja puolen tunnin lento kotiin. 

Sukeltamiset jäivät tekemättä tällä reissulla myös, en oikein tiedä miksi mutta jäi vaan. Katsotaan sitten jos seuraavalla, toivottavasti pian